Orastavaa pyöräkuumetta oli ilmassa pitkin viime kesää, jossa oireena oli himo kaveripiirin monikäyttöisten, kykenevien, helppohoitoisten, ja leikkisten jäykkäperien suuntaan. (N+1) Ensioireisiin tuli hankittua hiilikuiturunkoinen GIANT XTC, josta tuli myöhemmin täysin oma juonenkäänteensä kahta maakuntaa asuvalle julkisen liikenteen ystävälle ja sen myötä ratkaisu täysin toisenlaiseen tarpeeseen.
Viime syksynä Urheiluhullun markkinoilta tärppäsi sopiva aihio kuumeen taltuttamiseen. Koska itselle pyörän hankinnassa yksi oleellinen osa-alue on pyörän speksaus, niinpä myös Giant Fathom 29 2 joutui heti kotiuduttuaan melkoiseen kustimointiin.
Alkuperäinen Shimanon Deore 1×10 voimansiirto päivittyi Sramin sähköille ja jarrupuolella mentiin Tektroista XC -niilotuksen innoittamana XTR:iin. Keulaksi asensin 130mm Foxin Performancen ja kyllähän pyörä oli todella ihana myös tällä setillä ajaa, mutta ei ehkä vastannut alkuperäistä ideaa huolettomasta rymistelypyörästä, joten osasarja, jarrut ja keula pantiin vaihtoon vielä kertaalleen. Nykyinen kombo liikkuu Sramin maailmaa nähneen, mutta upseerivarman XX1 1×11 voimansiirron turvin, jarruina ovat perusvarmat Shimanon 500 -sarjalaiset 180mm levyillä edessä sekä takana ja keulaksi palasi Giantin 130mm Crest, joka on hintaluokassaan erinomainen kampe.
Nyt lenkkiä ajellessa takavaihtajaan osuva päivityskeppi maksaa muutaman satalappusen vähemmän ja ylipäätään pyörässä kiinni olevien kisakireiden osien arvo ei ahdista, kun erehtyy tutkimaan vähän harvemmin ajettuja Uudenmaan seudun polkuja. Parasta tässä kokonaisuudessa on se, että Fatomin voi vain ottaa varastosta alle ja lähteä ajamaan minne vaan, missä omat ajotaidot kantaa oli sitten kyseessä niilotuslenkki Hakunilan latupohjilla, uusien reittien etsintä varvikoissa tai hetkellinen enskahenkinen hauskanpito Mätiksen ränneissä.
Ai millainen tämä vehe (Giant Fathom 29 2) on ajaa? Jokainenhan määrittelee taidenäyttelyssä itse mielipiteensä taideteoksesta.
Mutta avattakoon omaa näkemystä tästä siten, että pyöräkuumeen oireet ovat poistuneet. Eli leikkisä, kykenevä, monikäyttöinen ja helppohuoltoinen POLKUpyörä, jolla ajaisi helposti kaikki lenkit reipashenkisestä enskasta soratieseikkailuihin. Itse arvostan sitä, että pyörä kiipeää tehokkaasti ja kun eturengas kääntyy alamäkeen pyörä on erittäin vakaa ajettava kovemmissakin vauhdeissa. Vaikka kyseessä on jäykkäperä, niin vakiona tuleva 2.5×29 rengastus lisää tarakan ajomukavuutta merkittävästi. Leveämpää makkaraa kuulemma voi myös asentaa, jos sellaista kokee tarvitsevansa.
Eniten tässä kamppeessa huulia vääntää ylöspäin kuitenkin että voit vain lähteä ajamaan ja pyörä vastaanottaa eteen tulevat reitit nikottelematta vaikka reittisuunnitelma muuttuisi radikaalistikin suunnitellusta. On osa-alueita, joissa joku toisentyyppinen pyörä hakkaa Fatomin selvästi enkä missään nimessä väitä, että tämä olisi paras väline jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen mitä maastopyöräily nykyään tarjoaa. Mutta tohdin väittää, että et loivalla keulakulmalla matalalla painopisteellä ja perinteistä 100mm XC -keulaa pidemmällä joustolla varustettu ”reilun tonnin jäykkäperä” on hyvä valinta todella moneen tarpeeseen. Kotona lenkkeillessä juuri tämä pyörä valikoituu useimmiten alle.
Nuinvain Ride Life!
Kertomuksen takana on Urheiluhullun kummiurheilija Kusti Kittilä